Keikille ja kotiin

Yllättävän hauska lastenleffa oli Herra Heinämäki ja leijonatuuliviiri, joka käytiin katsomassa esikoisen sekä tuttavaperheen lasten ja äidin kanssa. Elokuvan jälkeen menimme vielä syömään, teemaan sopivasti heinähattujen ruokaa eli texmexiä. Oli mukavan rento lopetus tälle viikonlopulle. Kolmipäiväinen viikonloppu saa minun ääneni!

                                 Kuva: Flickr. Samanlaista iltatunnelmaa kuin meidän ravintolassamme.

Lankoja, lankoja

Kävin illalla käsityöpiirissä tutun äidin luona. Pienimmäinen oli mukana, joten eipä siinä tullut oikeastaan muuta tehtyä kuin hänen perässään kuljettua, mutta kivaa oli silti. Alpakanvillainen lankakerä ja maaaahdottoman isot puikot saivat odottaa kassissa seuraavaa kertaa varten.

Minähän en ole mikään käsityöihminen, joten menin tuonne lähinnä huumori- ja hengailumielessä. Muut olivat luvanneet opettaa minut alkuun, mutta kun se todellakin tarkoittaa alkua, silmukoiden luomisesta lähtien. Olen viimeksi neulonut yläasteen seiskaluokalla (ja silloinkin huonolla menestyksellä, kaikki tekeleet jäivät kesken), joten voi uskoa, että opastusta tosiaankin tarvitsen. Ehkäpä ensi kerralla pääsen parantelemaan käsityötraumojani, tai sitten lisäämään niitä vain entisestään...

Viime aikoina olen, yllättävää kyllä, käväissyt lankakaupoissa, ihan vain kiertelemässä ja katselemassa. En niinkään etsi tarvikkeita käsitöitä varten, vaan taidetta varten. Tarkoitukseni olisi tänä vuonna aloitella vauvojen ja pienten lasten värikylpytoimintaa, ja sitä varten olen katsastellut, mistä löytäisin kauniin värisiä matonkude- ja lankakeriä. Ja oih, olen aivan ihastunut lankakauppoihin! Nehän ovat kuin karkkikauppoja, täynnä toinen toistaan herkullisempia värejä, muotoja ja upottavan ihania villakeriä.

Odotan innolla pääseväni viimein ostoksille. Suunnitelmissa on hankkia ainakin isoja auringonkeltaisia matonkudekeriä ja pienempiä keriä punaista (ehkä villaa) ja sinistä. Myös mustia matonkuteita haluan ehdottomasti musta-valkoiseen kontrastipajaan.

Lankojen maailmasta voi onneksi nauttia, vaikka ei osaisi neuloa pätkääkään.

(Sattuneesta syystä kuva piti hakea täältä: Flickr.)

 <a href="http://www.bloglovin.com/blog/3342448/ihmetys?claim=9pumwe2eq9d">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Uusi vuosi ja uusi blogi

Kirjoitin aiemmin erinimistä blogia, mutta kirjoittaminen jäi muiden kiireiden jalkoihin. Nyt alkoi tuntua, että haluaisin jälleen kirjoittaa kaikesta siitä, mitä elämässä tapahtuu. Joka päivä, varsinkin lasten kanssa, sattuu ja tapahtuu pieniä ihmetyksiä, jotka unohtuvat, ellei niitä laita muistiin. Elämä on kirjoittamisen arvoinen, kaikkine iloineen ja suruineen.

 (Kuva: Flickr.)

Nuorempi on päiväunilla ja vanhempi kaverinsa kanssa pihalla pulkkamäessä. Tänne on vihdoin satanut kunnolla lunta, nytkin pyryttää. Ihanaa!